Kimmo Järvinen
Suomalaiset metallinjalostuslaitokset ovat nykyään maailman vähäpäästöisimpiä ja alan yritykset maailman kärkimaita ilmastonmuutoksen torjunnassa. Suomessa kehitetty teknologia edustaa ehdotonta maailman huippua energiatehokkuudessa ja vähäpäästöisyydessä.
Globaalisti ilmastonmuutosta torjuvia ratkaisuja varten tehtävät investoinnit muodostavat merkittävän liiketoimintamahdollisuuden yrityksille. Vähähiilisyyteen siirtyminen merkitsee entistä kustannustehokkaampien sekä tuottoisampien ratkaisujen ja innovaatioiden kehittämistä. Investointeja tehdään kaikilla teollisuuden ja elämän aloilla, kaikkialla maailmassa. Vähähiilisten ratkaisujen markkinat ovat satojen miljardien arvoiset ja niiden ennustetaan moninkertaistuvan tulevina vuosikymmeninä.
EU:lla on kunnianhimoiset päästötavoitteet
EU:n energia-ja ilmastopolitiikan vuodelle 2030 asettama kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoite on 40 prosenttia vuoden 1990 tasosta. Päästökaupan piirissä olevien sektoreiden on vähennettävä hiilidioksidipäästöjä 43 prosenttia vuoteen 2005 verrattuna vuoteen 2030 mennessä. Ei-päästökauppasektoreiden on vähennettävä päästöjä 30 prosenttia vuoden 2005 tasosta. Suomessa päästökaupan piiriin kuuluu noin 600 energiantuotanto-ja teollisuuslaitosta, mukaan lukien laitokset, jotka jalostavat metalli-ja metsäteollisuustuotteita.
Koskee vain EU:ssa toimivia tuotantolaitoksia
EU:n päästökauppadirektiivi koskee vain EU-alueella tapahtuvaa valmistusta, ei tuotteiden käyttöä eikä myyntiä. EU:n ulkopuolella valmistettavien, mutta EU-alueelle tuotavien metallinjalostustuotteiden valmistajien ei tarvitse ostaa päästöoikeuksia eikä investoida vähäpäästöiseen teknologiaan. Tämän vuoksi tuotteiden valmistus on huomattavasti edullisempaa EU:n ulkopuolella.
Direktiiviehdotus lisää maailman-laajuisia kasvihuonepäästöjä
Komission ehdottama direktiiviuudistus lisää Suomessa ja Euroopassa toimivien metallinjalostajien tuotantokustannuksia merkittävästi (28 €/tonni) eikä niin sanottu 100 % hiilivuotokompensaatio todellisuudessa toteudu puhtaimpienkaan tuotantolaitosten osalta. Suomalaiselle teollisuudelle lisäkustannus tulee olemaan noin 106 miljoonaa euroa vuodessa. Vertailun vuoksi todettakoon, että tuolla summalla työllistettäisiin 2 120 henkilöä suomalaisen metalliteollisuuden palvelukseen.
Kustannusten nousu johtaa väistämättä Euroopassa toimivan metallinvalmistuksen kilpailukyvyn heikentymiseen, mikä johtaa tehtaiden sulkemisiin, irtisanomisiin sekä tuotannon siirtymiseen EU-rajojen ulkopuolelle. Koska on erittäin todennäköistä, että Kiinan ja muiden kilpailijamaiden kesken ei saada aikaan pitävää ilmastosopimusta, kasvihuonepäästöjen määrä lisääntyy entisestään. Näin käy, kun eurooppalaista puhdasta tuotantoa joudutaan supistamaan ja sitä korvaavaa tuotantoa joudutaan lisäämään muualla.
Yksityiskohdat estävät päästö-vähennysten toteutumisen
EU-neuvoston ja -parlamentin sekä Suomen hallituksen on tarpeen vakavasti pohtia, miksi direktiiviehdotus käytännössä lisää maailmanlaajuisia kasvihuonepäästöjä. Kuinka on mahdollista, että hallitusten strategiat ja tavoitteet ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja teollisuuden tukemiseksi johtavatkin juuri päinvastaiseen tulokseen.
Yksi vakavimmista epäkohdista liittyy tuotantolaitosten päästöjen vertailutason (benchmark) laskentaan. Nykyisessä järjestelmässä määrittely tehdään siten, ettei yksikään laitos pääse vertailutasoon, vaikka laitoksemme ovat puhtaimpia maailmassa.
Ehdotus huutokaupattavien päästöoikeuksien osuuden lukitsemisesta kiinteästi 57 prosenttiin päästöoikeuksien kiinteästä kokonaismäärästä johtaa väistämättä hiilivuotouhan alla olevien teollisuudenalojen oikeuksien alijäämään, koska tuotannon ja tarvittavien päästöoikeuksien määrä vaihtelee markkinoiden mukaan.
Sähkön hinnannousun kautta tuleviin epäsuoriin kustannuksiin ei esitetä harmonisoitua mekanismia, vaan kehotetaan jäsenmaita maksamaan kompensaatio huutokauppatuloistaan.
Vähätuloisten jäsenmaiden sallitaan jatkaa ilmaisten päästöoikeuksien jakamista sähkön tuottajille. Tämä on ristiriidassa pyrkimyksille avata sähkömarkkinat kilpailulle koko EU:n alueella.
Tällä hetkellä on useita mekanismeja, joilla jo edistetään infrastruktuurin rakentamista ja energiateknologian modernisointia. Ei ole mitään syytä perustaa uusia rahastoja, joiden toiminta on päällekkäistä nykyisten organisaatioiden kanssa.
Markkinavakausmekanismilla manipuloidaan päästökauppaa vähentämällä keinotekoisesti markkinoilla olevien päästöoikeuksien määrää. Näin nostetaan päästöoikeuden hintaa ja samalla sähkön käyttäjien kustannuksia.
Pienellä muutoksella pienemmät päästöt globaalisti
Onneksi kaikki edellä kuvatut epäkohdat voidaan poistaa suhteellisen yksinkertaisella korjauksella esitettyyn direktiiviin. Vapauttamalla markkinavakausvarantoon ja muihin rahastoihin kerätyt käyttämättömät päästöoikeudet välittömästi ja tarjoamalla ne hiilivuotouhan alla oleville laitoksille, kuten direktiivin alkuperäinen tarkoitus on, tuetaan välittömästi Euroopassa tapahtuvaa metallinvalmistusta ilman, että päästökauppa vaarantuu tai että sen tavoitteista on tarvetta tinkiä. Samalla vähennetään globaaleja kasvihuonepäästöjä, koska Suomen ja EU:n laitokset ovat maailman puhtaimpia.
Kirjoittaja Kimmo Järvinen on Metallinjalostajat ry:n tomitusjohtaja. Kirjoitus julkaistu Materia 5/2015:ssä
[ssba]