EU vahvisti vastikään lainsäädäntötoimia, joilla pyritään rakentamaan vastuullisuusjärjestelmää konfliktialueilta EU:hun tuotaville konfliktimineraaleille (kulta-, tina-, tantaa- li- ja wolframi-, 3TG) EU:n asetus kuuluu virallisen juhlavasti seuraavasti:
EU:n parlamentin ja neuvoston asetus 2017/821, annettu 17 päivänä toukokuuta 2017, unionin tuojiin, jotka tuovat konfliktialueilta ja korkean riskin alueilta peräisin olevia tinaa, tantaalia ja volframia, niiden malmeja sekä kultaa, sovellettavien toimitusketjun due diligence -velvoitteiden vahvistamisesta.
Asetuksen soveltaminen alkaa 1.1.2021.
EU:n vastuullisuusjärjestelmä perustuu OECD:n mineraalien hankinnan due diligence –ohjeisiin. Asetus ei koske kuluttajatuotteita, sillä vastuullisuusvelvoite koskee vain raaka-aineiden maahantuojia, eikä komponenttien ja valmiiden tuotteiden tuojia. Monet komponentit tulevat EU:n alueelle esimerkiksi Kiinasta, jolloin niissä käytettyjen mineraalien alkuperä jää hämärän peittoon.
OECD:n ohjeet ovat olleet laajasti jo käytössä yrityksissä ja eri teollisuuden aloilla. Metalliteollisuuden eurooppalaiset puheen- vuorot eivät ole pelkästään kiittäviä. Eurooppalaiset tuottajat kattavat konfliktimineraaleihin perustuvasta globaalista tuotannosta vain noin 5 %. Suuri osa tuotannosta on sitoutunut vapaaehtoisten due-diligence -ohjelmien noudattamiseen. Tämän vuoksi EU:n tuore asetus ei merkittävästi paranna tilannetta EU:n alueella, samalla kun EU:n tuottajat ovat kilpailuasemassa muita heikommassa asemassa maailman (Kiinan) kanssa. USA:ssa Dodd-Frank Act –lainsäädännöllä on pyritty jopa kattavampaan raportointiin koskien myös konfliktimineraalien käyttöä tuotteissa, mutta lainsäädännön soveltaminen on kohdannut hankaluuksia lähinnä soveltamistoimien byrokraattisuuden ja korkeiden kustannusten takia.
Artikkeli julkaistu ensimmäisen kerran Materia-lehden numerossa 3/2017.