Kaivostoimintaa ohjaavan lainsäädännön arviointi

12.6.2019 Jenna Stenroos / Kaivosteollisuus ry

Työ- ja elinkeinoministeriö asetti yhteistyössä ympäristöministeriön kanssa 1.3.2019 selvityshenkilö OTT, KHO:n emerituspresidentti Pekka Vihervuoren selvittämään ja arvioimaan kaivoslain toimivuutta suhteessa laissa asetettuihin tavoitteisiin sekä kaivoslain ja muun keskeisen lainsäädännön välisen suhteen toimivuutta.

Vaalien alla keskusteltiin kiihkeästi ilmastopolitiikasta ja ratkaisuksi tarjottiin muun muassa uusiutuvan energian lisäämistä, fossiilisista polttoaineista luopumista ja liikenteen sähköistämistä. Energiamurroksen mahdollisimman kestävä toteuttaminen edellyttää myös raaka-aineiden saantia kotimaisista kaivoksista.

Tutkimus ja sen tarjoaman tiedon hyödyntäminen ovat niin ikään olleet keskeisiä teemoja keskustelussa. Samaan aikaan puolueet ovat kuitenkin säätämässä kokonaan uutta veroa kaivoksille. Perustelut ovat toistaiseksi olleet vain otsikkotason heittoja. Vastuullisen päätöksenteon tueksi tarvitaan tutkimustietoa kaivosten verojalanjäljestä ja veron perusteista.

 

Malminetsinnän ja kaivostoiminnan keskeisiä edellytyksiä ovat esiintymän hyödyntämisoikeus, siihen liittyvä etuoikeus ja yksinoikeus suhteessa kilpailijoihin, käyttöoikeus kaivostoiminnassa tarvittaviin alueisiin sekä oikeuksien pysyvyys, siirrettävyys ja pantattavuus. Kaivoslain historiallinen tausta on pitkälti elinkeino-oikeudellinen. Ympäristöön, maankäyttöön ja luonnonvarojen säästävään käyttöön liittyvien näkökohtien merkitys on kuitenkin jatkuvasti kasvanut. Vuoden 2011 kaivoslain uudistamisen taustalla olivat keskeisesti paitsi muuttunut lainsäädäntö myös erityisesti perusoikeuksista johtuva oikeustilan kehittymisen kirjaaminen kaivoslakiin sekäsilloinen näkemys hallintomenettelystä ja osallistumisoikeuksista. Tältä osin voidaan luonnehtia uudistuksen olleen eräänlainen vastapaino vuoden 1965 kaivoslain säädöksille.

Uusiutumattomien luonnonvarojen käyttö on tutkimuksen, keskustelun ja myös poliittisten linjausten kohteena. Keskustelu on maailmanlaajuista, mutta Suomea koskettaa erityisesti Euroopan Unionin sisällä käytävä keskustelu, jossa raaka-aineiden saatavuus on huomioitu aivan uudella tavalla. Energiamurros, akkumineraalit,

kiertotalouden vaatimukset ja mahdollisuudet sekä ilmastonmuutos kytkeytyvät kaikkialla kaivostoiminnastakäytävään keskusteluun. Suomessa kaivostoimintaan on viimeisten vuosien aikana kohdistunut osin voimakastakin kritiikkiä. Tämä näkyy myös lupamääräysten kehittymisessä sekä ympäristölainsäädännön muutospaineina. Malminetsintä on kaivosteollisuuden T&K -toimintaa. Kyse ei ole teollisesta toiminnasta, vaan pitkäaikaisesta tutkimusprosessista, jonka vaikutukset luontoon tai ympäristöön ovat kokonaisuudessaan vähäiset. Malminetsintä vaatii pitkäaikaisia tutkimuksia ja merkittäviä satsauksia ilman, että yhtiöllä on mitään varmuutta tuotantovaiheeseen etenemisestä. Suomessa malminetsintään käytetään 50 – 100 miljoonaa euroa vuosittain.

Jonkun on otettava riski, ja siksi tarvitaan kaivoslain etuoikeutta – etuoikeutta tutkimuksen tekemiseen, mutta ei oikeutta kaivoksen perustamiseen. Kaivoslaki muodostaa keskeisen lainsäädännöllisen kehyksen sekä malminetsinnälle että kaivostoiminnalle. Samalla kaivoslaki ilmentää kulloinkin voimassa olevaa yhteiskunnan suhtautumista kaivostoimintaan ja sen kehittämiseen. Kaivoslain muutosprosessi pitääkin nähdä pitkäaikaisempana prosessina. Suuremmat muutokset edellyttävät lisää kokemuksia ja tietoa sekä näkemystä. Huhtikuun lopulla TEM kertoi selvitystyön alustavista havainnoista. Vuoden 2011 kaivoslain perinpohjaiselle muuttamiselle ei ole tarvetta. Sen sijaan kaivoslain ja muun kaivoksia koskevan lainsäädännön välisessä suhteessa on ilmennyt mahdollisia muutostarpeita.

« Takaisin viestinnän etusivulle

[ssba]