Piispat jälleen kaivosalan asiantuntijoina?

14.9.2018, 13:54 - Ylläpito

Julkaistu ensiksi Savon Sanomien mielipide-palstalla: Lukijan Sanomat

 

Piispat heristivät jälleen etusormeaan kaivosalalle (SS 11.9.). Nyt kohteena on Heinäveden grafiittikaivoshanke, josta on vasta suunnitelmia ja ensimmäisiä selvityksiä kannattavuudesta. Parinkymmenen kairareiän perusteella ei vielä kaivosta perusteta.

Talvivaaran rakenteiden pettäminen ja ympäristövuodot aiheuttivat pysyvän vamman Suomessa harjoitettavaan kaivostoimintaan. Tästä joutuu koko ala kärsimään ja jokainen uusi kaivokseen viittaavaa yritys rinnastetaan tähän epäonnistumiseen ja maalataan ”piruja” seinille.

Talvivaarassakaan kyse ei ollut siitä, etteikö Suomessa osattaisi kaivoksia rakentaa, vaan siitä, että ihmisen ahneus ja nikkelin ennennäkemättömän korkea hinta johtivat hutilointiin ja liian kiireelliseen rakentamisaikatauluun. Positiivisena seurauksena kuitenkin oli ympäristösäädösten ja lupaehtojen tiukentaminen sekä lupaviranomaisten osaamisen ja päätöksenteon vahvistaminen.

Talvivaarasta huolimatta on muistettava, että Suomessa sijaitseva kaivosteollisuus toimii kokonaisuudessaan lakien mukaisesti sekä huolehtii aivan erityisesti vesien sisäisestä kierrosta ja ympäristön saasteettomuudesta.

Hieno esimerkki on Pyhäsalmen kaivos, joka sijaitsee kauniin Pyhäjärven rannalla. Kaivos on toiminut vuodesta 1962 alkaen. Pyhäjärven matkailu on vahvistunut vuosi vuodelta. Myös Kittilän kaivos toimii hyvässä yhteiselossa Levin matkailukeskuksen kanssa. Läheisin hyvä esimerkki on Siilinjärven kaivos, lähellä kylän keskustaa ja Juurusveden yläjuoksua.

Jos jostakin asiasta pitäisi olla huolissaan niin siitä, että meillä ei juuri enää ole kaivoksia suomalaisessa omistuksessa. Mutta eihän meillä kohta ole enää mitään muutakaan tuotannollista toimintaa kotimaisissa käsissä, kun yhteiskunta avattiin monikansallisille yrityksille vuonna 1995.

Heinäveden tutkimushanke on tyypillinen esimerkki tämän ajan kaivosvastaisuudesta. Talvivaaran tyyliin maalaillaan suurta tuhoa koko Saimaalle ja sen myötä myös norppakannalle. Alueen kehittyvälle matkailulle ja jopa luostareille povataan onnetonta tulevaisuutta. Kokoomuspoliitikot näyttävät Pertti Salolaisen vanavedessä omineen kaivosvastaisuuden uudeksi arvokseen. Media lienee tässä vyyhdessä ainoa hyötyjä.

Kaivoshankkeisiin on suhtauduttava maltilla ja luotettava suomalaiseen ympäristölainsäädäntöön sekä viranomaisten lupa- ja valvontatoimintaan. Valtiovallan tuella ollaan Suomesta luomassa kestävän kaivosteollisuuden mallimaata.

Tätä työtä jatkaa Sitran rahoituksen jälkeen erityinen verkosto, jonka jäsenenä on myös Suomen Luonnonsuojeluliitto ry. Verkoston yhtenä tavoitteena on avoin vuoropuhelu sekä aktiivinen ja rakentava yhteistyö eri osapuolten välillä. Tähänhän brittiyhtiö Heinävedelläkin on juuri pyrkinyt.

Visioissaan Suomi uskoo sähköön. Meillä on toiminnassa pian viisi ydinvoimalaa. Kotimaista uraania ei saisi kuitenkaan rikastaa. Länsirannikolle kaavaillaan sähköauto- ja akkutehtaita. Niiden tarvitsemia raaka-aineita ei saisi kuitenkaan kotimaasta etsiä. Tuulivoimakin mokoma pitää liian kovaa ääntä. Rikkaan grafiittiesiintymän löytyminen Suomesta avaisi näkymiä todellisille uusille innovaatioille.

Outokummun vuosikymmenten takainen toimitusjohtaja, suuresti arvostamani vuorineuvos Pertti Voutilainen mainitsi kerran eräässä tilaisuudessa kolme tekijää, jotka ovat olleet sodanjälkeisen Suomen menestyksen takeena: metsät, suuret metallikaivokset ja osaava kansa. Näistä lienee syytä edelleenkin kiinni pitää.

Elias Ekdahl

Siilinjärvi