”Malmit ovat maan vaurautta”. Tämä vanha slogan pätee edelleen. Viimeisen kymmenen vuoden aikana kaivosteollisuus on investoinut Suomeen 2.8 miljardia euroa. Investoinneista suurin osa on kohdistunut Pohjois-Suomeen. Nämä eurot ovat tulleet suurimmaksi osaksi Suomen ulkopuolelta, ja euroista suurin osa on käytetty Suomessa tuotettuihin hyödykkeisiin, koneisiin ja laitteisiin. Vuosina 2008 -2012 perustetut kaivokset ovat luoneet yli 2000 uutta työpaikkaa.
Kaivokset ovat myös merkittäviä veronmaksajia: Kittilän ja Pyhäsalmen kaivokset olivat vuonna 2013 suurimmat yhteisöveron maksajat Pohjois-Suomessa. Viimeisen 10 vuoden aikana Pyhäsalmen kaivos on maksanut yhteisöveroa 160 miljoonaa euroa.
Malminetsintä on kaivosprosessin haastavin ja vaikein vaihe. Viimeisen kymmenen vuoden aikana malminetsintään Suomessa on käytetty 600 miljoonaa euroa, josta arviolta 90 prosenttia on tullut ulkomailta. Tänä aikana on löytynyt vain yksi uusi esiintymä, joka voisi johtaa kaivostoimintaan. Esimerkiksi Kittilän kultamalmi löytyi jo 1980- luvulla, samoin Kevitsan nikkeli-kuparimalmi Sodankylässä.
Malminetsintä on erittäin vaikeaa, kallista ja sen riskit ovat suuret. Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa vain suurilla ja keskisuurilla yhtiöillä on varaa tehdä malminetsintää. Pienten ns. junioriyhtiöiden etsintätyö Suomessa on käytännössä loppunut. Korkea riski ja etsinnän kalleus on aiheuttanut sen, ettei ole juurikaan syntynyt suomalaisia malminetsintää tekeviä yhtiöitä.
Viimeinen kaivoslain uudistus nosti malminetsinnän kustannuksia huomattavasti. Lupamaksut ovat selvästi korkeammat kuin kilpailijamaissa, ja maanomistajamaksut kalleimmat maailmassa. Malminetsijä korvaa malminetsintäluvasta maanomistajalle vuodessa 20€ hehtaarilta ensimmäiset neljä vuotta, sen jälkeen seuraavat kolme vuotta 30€/ha, seuraavat kolme vuotta 40€/ha ja sitten viimeiset mahdolliset viisi vuotta 50€/ha. Maanomistaja siis ansaitsee etsintätyöstä esimerkiksi 10 hehtaarin alueelta 10 vuodessa 2900€.
Tämän lisäksi korvataan puustolle tai maapohjalle aiheutetut vahingot, siten että maanomistaja saa korvauksen puusta ja luonnollisesti myös puun. Etsintätyö ei estä alueen muuta käyttöä, ja mikäli se johtaa tulokseen, myös maan omistaja hyötyy olemalla oikeutettu vuosittaiseen tuotannosta riippuvaan rojaltiin.
Malminetsintä on kaivosyhtiön tutkimus- ja kehitystyötä, jolla se pyrkii varmistamaan oman tulevaisuutensa ja työpaikat. Tätä työtä ei pidä vaikeuttaa kankealla ja kalliilla lupapolitiikalla. Parempi olisi että etsintätyötä pyrittäisiin pikemminkin helpottamaan ja kannustamaan, jotta myös kotimaisia yrittäjiä saataisiin mukaan. Etsintään tarkoitettu raha pitää käyttää malmien löytämiseen eikä lupamaksuihin. Malminetsintä ja kaivokset tuovat maahan ulkomaista pääomaa, joka jää Suomeen. Suomen etu on myös se, että tuotantoketju kaivoksista metalleiksi on Suomessa ja iso osa tuotantolaitteista valmistetaan Suomessa. On laskettu että n. 80 % kaivoksen synnyttämästä rahavirrasta, malminetsinnästä lopetuskuluihin, jää siihen maahan missä kaivos sijaitsee. Malmit ovat edelleen maan vauraus!
Terhi Salo
Kaivosteollisuus ry:n malminetsintäverkoston puheenjohtaja
Timo Mäki
päägeologi
Pyhäsalmi Mine Oy
Kirjoitus julkaistu Kalevan lukijalta -palstalla 25.3.2015