Helsingin Sanomat julkaisi 23. joulukuuta artikkelin otsikolla ”Moni kaivos on hataralla pohjalla”. Laajassa artikkelissa haastateltiin asiantuntijoita sekä myös Kittilän kaivoksen ja Kaivosteollisuus ry:n edustajaa. Laajasta pohjatyöstä huolimatta artikkeli sisälsi monia väitteitä, joista asiantuntijoilla on eri mielipiteitä, mutta myös kasauman virheitä tai korjauksia vaativia huomioita. Kaivosteollisuus ry sekä asiantuntijaorganisaatio Sito Oy oikovat seuraavassa artikkelin virheitä.
Artikkelissa todetaan, ettei Kittilän Suurikuusikon kaivoksen eristysratkaisussa ole mineraalista tiivistettä. Tämä ei pidä paikkaansa, sillä kaivoksen rikastushiekka-altaan rakenne on ympäristöluvan mukainen yhdistelmärakenne. Rakenne koostuu asianmukaisesta keinotekoisesta eristeestä, tähän tarkoitukseen valmistetusta bitumikermistä, sekä mineraalisesta eristeestä. Mineraalisena eristeenä on käytetty alhaisen vedenjohtavuuden omaavaa moreenia (paksuus >1m ja vedenläpäisevyys 5*10E-8 m/s).
Vastaavasti artikkeli väittää, että Suurikuusikon altaiden eristeenä on käytetty bitumista geomembraania, joka on käytännössä paksua kattohuopaa, ja josta ei ole pitkän ajan kokemusta. Geomembraania ei myöskään ole käytetty lainkaan muissa maissa, kuten esimerkiksi Ruotsissa ja Kanadassa.
Totuus on se, että bitumikermi ei ole kattohuopaa. Sitä on käytetty vuodesta 1973 lähtien, ja esimerkiksi HDPE-kalvo tuli käyttöön vasta 1980-luvulla. Bitumikermiä on käytössä kaivos- ja patorakenteissa mm. Suomessa, Kanadassa, Perussa, Chilessä, Venäjällä, Ranskassa, Australiassa eli kaikissa johtavissa kaivosmaissa.
Artikkelissa myös väitetään, ettei Suurikuusikon kaivoksen kalvoa (eli bitumikermiä) oltu suojattu rakennusaikana työmaaliikenteeltä. Väite ei pidä paikkaansa, sillä bitumikermi oli nimenomaan suojattu ohjeiden mukaisesti paksulla maakerroksella.
Lisäksi artikkelissa todetaan, ettei allas ole kestänyt vedenpainetta. Tämä on hyvin epätodennäköistä, sillä vuoto johtuu pistemäisesti syntyneistä vaurioista.
Kaivosteollisuus ry katsoo, että kaivosalalle olisi tärkeää selvittää vuotoon johtaneet syyt, koska rakenne on suunniteltu ja rakennettu parhaalla mahdollisella tavalla. Kainuun ELY:n käynnistämä ja YM:n rahoittama selvitystyö on tärkeä lisä kaivosaltaiden ympäristöturvallisuuden parantamiseen.
Artikkelissa viitataan myös ympäristöministeriön teettämiin stressitesteihin vuonna 2013. Kaivosteollisuus ry oli aktiivisesti mukana testien toteuttamisessa, ja nimenomaan toivoi, että testien tekijät kävisivät kaivoksilla. Testien tekijät eivät kuitenkaan ehtineet kaivoksille aikapulan vuoksi. Lisäksi on muistettava, että poliittinen päätös käynnisti stressitestit.
Lopuksi tulee palata vuoteen 2012. Artikkelin mukaan Kevitsan monimetallikaivos ei tuolloin pystynyt täyttämään lupaehtoja, kun kaivosalueelle kertyi enemmän vesiä kuin alun perin arvioitiin.
Tämä tieto perustuu Tapio Mainion keväiseen juttuun kyseiseltä vuodelta. Juttu sisälsi virheellistä tietoa. Todellisuudessa Kevitsan kaivos aloitti tuotannollisen toimintansa vuonna 2012. Vuoden 2012 syksyllä kaivos pumppasi 30 päivää puhdistettuja prosessivesiä Kitiseen, kun puhdistuslaitosta testattiin. Jutun kirjoittamisen aikaan pumppaaminen ei ollut alkanut. Mitään rajoja tai lupaehtoja ei siis ole ylitetty.
Linkki HS:n artikkeliin (vaatii käyttäjätunnukset)
Lisätietoja:
Anton Palolahti
Liiketoimintajohtaja
Sito Oy
020 747 6671
anton.palolahti@sito.fi
Pekka Suomela
toiminnanjohtaja
Kaivosteollisuus ry
040 5332848
pekka.suomela@teknologiateollisuus.fi
Kaivosteollisuus ry lähetti nämä tiedot myös HS:n toimitukseen.